Minun piti tehdä tämä postaus jo eilen, mutta se jäi hieman unohduksiin ja kun vielä suunnittelin osallistuvani Annmaryn ja jonkun muun pandan kanssa Panfu Blogissa olleeseen sarjakuvakilpailuun.
Mutta kuitenkin, tässä se hirvittävä juttu:
Olin siis Annmaryn ja koiramme kanssa kotona kahdestaan. Ukkosta oli luvattu ja niin se pian keskeyttikin Panfuilumme. Sammutimme äkkiä koneen. Etsin koirani huoneeseeni pikaisesti, suljin kaikki ikkunat ja otin kännykkäni lähelle, jos tapahtuisi jotakin. Sade oli alkanut hurjan ukkosen mukana ja tänä kesänä meillä kotona ollessamme, ei ole ollut näin kovaa ukkosta. Salama välkehti kiinni laitettujen verhojen takaa. Sitten tuli se pahin kohta: Salama välkkyi viisi kertaa ja kolmannella kerralla salama iski kovaa ulos lähelle! Se oli sellainen zurr...zhuhum ääni ja kuulosti siltä, että joku olisi lyönyt sähköraipalla tai jollakin. Samalla hiki valui jokaisesta ja mamo koiramme rimpuili ja rimpuili, kun istuimme sängyllämme. Sekin pelkäsi ja pelkää ukkosia edelleenkin. Hiivin hiljaa pois huoneestani katsomaan, jos olisin nähnyt, mihin se iski, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Oikeastaan en ehtinyt edes tarkemmin katsomaan, kun ukkonen jyrähti ja salama välkehti kovaa ja ryntäsin takaisin Annmaryn ja koiramme luo. Kaikki piilouduimme peittoni alle. Hyvä ettei tapahtunut mitään. Onneksi.
Kun iskämme meni sitten samana päivänä katsomaan, minne salama oli iskenyt, hän löysi puun, joka oli kuin sirklattu puoliksi tasaisesti. Ja koivuista oli lähtenyt riekaleita. Huh hellettä!
Toinen salamaniskujuttu vielä:
Kun matkustimme kaikki autossa + Annmary, vieressämme oli junarata ja ukkosti. Samassa salama iski joko raiteisiin tai junaan, mutta ei tapahtunut mitään. Paitsi pelästyimme vain, kun menimme juuri vesilätäköstä ja kuulosti ja näytti siltä, että olisi iskenyt autoon. Onneksi ei tässäkään tapauksessa.
 |
| Tämän kuvan poimin siis kuvahausta :D |
Tassuttain: Maggy
P.S. Viimeistä kultispäivääni kuukauden bloggariuudesta vietetään :'(
Kauhee!
VastaaPoistaTosi...
VastaaPoista